Kommentteja
ja sutkauksia, mitä kissanomistaja on saanut kuulla vuosien varrella.
"Kyylä", huusi Ada ulkoillessamme lähipuistossa, vanhan mummon katsellessa ystävällisesti hymyillen touhujamme.
"En minä ole mikään Solilainen*", huusi Ada kun pyysin voisiko vuorostaan hän puhdistaa tänä iltana hiekkalaatikon. (*Sol on siivousfirma).
"Miksi juosta kun kävellenkin ehtii?" ihmettelee Ada.
"Vyöry tulee", toteaa Fiitu joskus Adasta.
"Hiirimäki? Muutetaanko me Hiirimäelle?", kysyi Fiitu eräänä sunnuntaiaamuna, kun pohdimme kannattaako Riihimäeltä asti hakea töitä.
"Mä haluuuuuuuu-uuuuuuun diskoon", huusi Ada yhden kokonaisen illan ja raapi samalla parvekkeen ovea kuultuaan läheiseltä urheilukentältä kantautuvan poppimusiikin.
"Niin mutta kun mun isä onkin Vuoden Siitosuros", pätee Fiitu. Aivan, kuinka moni meistä voisi sanoa samaa?
"Handelsbankiin johtajaksi" vastasi Ada kysyttäessä mihin hän on menossa. Ei mennyt kuitenkaan tyttö yhtään mihinkään, kun en aukaissut ovea Adan karjaisuista huolimatta.
Jos joku asia ei mene Adan mielen mukaan tai ruoka on viisikin minuuttia myöhässä, Adalla on aina sama virsi: "Nyt kyllä otan yhteyttä Kissaliittoon!".
"Tulkaa tänne vaan kadun toiselle puolelle jos uskallatte!", karjuu Ada, jos on itse ehdottoman turvassa esimerkiksi omistajansa sylissä. "Tulee tunti turpaan!". Ääni kellossa on aivan toinen, jos turvapaikkaa ei ole lähipiirissä, silloin ollaan Kilttiä ja Nöyrää Kissaa.
"Oli miten oli, pääasia että sapuskaa riittää", sanoo Ada miettiessään ongelman ratkaisemista tai eri vaihtoehtoja.
