 |
||||||||
 |
||||||||
| Minä olen
kissa, joka osaa puhua paljon, pitkään ja äänekkäästi.
Vastaan aina kun jotain kysytään - ja hyvin usein vaikkei mitään
kysyttäisikään. Hiekkalaatikon Tyhjentäjän puhuessa
puhelimeen huutelen taustalta omia kommenttejani tai ehdottelen Merkittäviä
Reunahuomautuksia hänen kirjoittaessaan tietokoneella. Aamuisin mesoan
ympäriinsä karjuen jos ihmiset eivät tajua herätä
ajoissa antamaan minulle aamukalkkunaa. Jos mylvintä ei auta, kokeilen
säälittävää ulinaa, "Uuuuuhuuu, minä
kuihdun kohta aivan olemattomiin" (jotkut väittävät
että muistutan paksua hyljettä, mutta se on vain kateellisten
panettelua, pyykkipussivats… pyykkilautavatsani on projekti jota
vaalin huolella, saavutetut linjat on säilytettävä!).
Joskus on suoran toiminnan aika eli aika siirtyä sanoista tekoihin. Aamusyökkyä odotellessa olen purrut makuuhuoneen lukulampun johdon miltei poikki (kuten on käynyt myös pesukoneen johdolle), järsinyt kengännauhoja ja saunan lauteita, rikkonut pari kassia puremalla kantokahvat poikki ja vetoketjun palasiksi. Tosinaan heitän yöpöydältä emännän silmälasit lattialle tai ikkunalaudalta kukkaruukun nukkujan päähän, samaa tietä saa mennä kirjatkin. Jo tulee ihmisiin vipinää! Fiitun lisäksi en oikein välitä muista kissoista. On niitä vieraita kissoja eteeni kiikutettu tutustumaan, mutta minä vain syljen sellaisia päin. On meillä ihmisvieraitakin käynyt. Ihmisvieraista tykkään enemmän kuin eläinvieraista - paitsi jos vieraat haisee toiselle kissalle tai niillä on mukanaan lastenrattaat. Tai mikä vielä pelottavampaa, ihan oikea lapsi! |
||||||||